maanantai 13. kesäkuuta 2011

Hipheihellurei!

Moikka!
Taas on kulunut ihan hirveen pitkä aika siit ku viimeks ollaan kirjotettu...mutta kun oli noi helteet, ni tassut oli muutenki ihan tulessa, ni ei jaksanu kirjottaa. Meille on taas tapahtunu kaikkea kivaa, niin paljon, etten edes muista kaikkea! Mutta viime viikolla oli yks tosi hauska juttu...Kaisa ja Pete vei meidät tontille, ja me saatiin juosta vapaana...me käytiin hiukan naapurin puolella reuhomassa, mistä Kaisa oli pahana. Mutta niillä on paaaljon mielenkiintoisempi se oma tontti, ku siellä on jo vaikka mitä, meidän tontilla on vaan puunrunkoja ja kantoja. No jokatapaukses me löydettiin sellanen ihana kuraoja, mihin oli ihan pakko päästä juoksee ja litisi niiiin ihanasti tassujen alla...sit sen jälkeen me mentiin kilpaa hiekkakuoppaan, missä kierittiin ympäriämpäri. Nuppu jäi sinne oikein kellimään ja tonkimaan, mut mä löysin viel sellasen toisen hiekkakuopan mikä oli puolillaan vettä. Joten, ei muuta ku sukeltamaan!!! Voi vitsit se oli hauskaa, mun oli pakko mennä kahteen kertaan uimaan ja Kaisa ja Pete oli varmoja etten mä pääse ylös ku se oli niin jyrkkä rinne, mut väärässä olivat. Must tuntuu et ne aina välillä aliarvioi mut, et ne ei muista kuinka ketterä ja taitava olen, silloin siis kun haluan olla. No sit sen reuhomisen jälkeen me aiheutettiin vielä hiukan päänvaivaa ku ei me heti haluttu antaa kiinni :D Me oltiin kuulemma tosiu kamalan näkösiä, vaikka mun mielestä se oli aika luonnollinen rusketus ja loppujen lopuks yllättävän tasanenkin mikä me saatiin vedellä, hiekalla ja kuralla aikaan...no se ilo loppu kotona, ku me jouduttiin pesulle. Mut oikeestaan ihan hyvä, koska siis kaikenkaikkiaanhan me ollaan arvokkaita tiibetinspanieleita, jotka pitävät puhtaudesta!

Nyt tässä kirjottaessa tuli mieleen ku oltiin grillijuhlissa siellä Pialla reilu viikko sitten...Aikuiset meinas et me koirat voidaan olla tarhas ja kuinka me ei päästä sieltä pois! Ja pah, sanoin minä, mä tulin läpi siitä aidasta ja noi oli ihan ihmeissään et miten se oli mahdollista...mut EI kai kukaan voi oikeesti olettaa et mä oon aidan sisällä ku toiset herkuttelee?!?!?! Illalla tuli kyllä väsy aika äkkiä, ku me reuhottiin kans aika paljon. Nuppu koitti vielä yöllä saada muita koiria leikkimään mut ei edes sen bestis Happy jaksanu...En mäkään kyl ois jaksanu Nuppua enää sillon...se ei näemmä oikein vielä tajua kauneusunien merkitystä! Mut nyt mä annan Nupun hiukan kertoa omista kuulumisistaan....

Joo, mä voin kertoa mitä kaikkea oon tänään keksiny, koska mulla on ollu hiukan tylsä päivä...Mä alotin aamun syömällä Kaisan kenkiä ja sit ku se kielsi mua, ni otin Peten sandaalit, mut neki vietiin multa pois..no mä kävin sit viel pöllimässä vessasta sellasen jonkun huulikynän, mut senki Kaisa otti pois multa...Mä jo ajattelin, et mitä kaikkea voisinkaan keksiä ilman et se huomaa, mut sit onneks Kaisa lähti pois...Meillä oli Pimun kanssa päivällä lehtikoribileet :) Mä hiukan järsin lehtikoria ja sit Pimun kanssa luettiin vanhoja lehtiä, niis ei ollu kyl mitään mielenkiintoista ni ajateltiin auttaa paperikeräystä repimällä sitä hiukan :) Sit mä oon tänään osottanu Kaisalle etten olekaan hullu, koska se on ollu ihan varma et mä kuvittelen asioita...Ne on Peten kanssa luullu et ku mä haukun parvekkeella et haukun tyhjää, koska niiden mielestä mä en voi nähdä parvekkeelta tielle...mutta ne ei ookaan tienny, et enhän mä lattialta näekään, mutta sitä varten siellä on sellanen pöytä ja sen vieres tuoli...joten mä kiipeän siihen tuolille ja siitä pöydälle ja toteutan luontaista vahtivaistoani! Kaisa katto tosi ihmeissään tänään ku jäin kiinni siitä...ainoa huono puoli täs on se, et mä oon esittäny etten muka pääse hyppää sänkyyn, mut must tuntuu et Kaisa ei usko sitä enää ku pääsen kerta parvekkeen pöydällekin...Ne aina nostaa mut sänkyyn ku raavin sitä reunaa ja komennan :) Mitäs muuta sit olis tapahtunu, ai niin, mä olin elämäni ekan kerran uimassa pari viikkoa sitten. Me otiin retkellä Ruissalossa ja hupskeikkaa, mä lähdin yhden toisen koiran perään mereen! Se oli kyllä yllättävän kylmää, mut osasin mä uida...mul on niin pitkä häntä et sitä oli helppo käyttää mastona ni sai ohjattua liikettä :) Kaisa oli taas ihan ihmeissään, eikä meinannu uskoa et mä kävin kunnolla uimassa....Musta ja Pimusta aina välillä tuntuu et noi ei meinaa millään uskoa et mihin kaikkeen me pystytään ja sit ne aina yllättyy, joko positiivisesti taikka negatiivisesti...
Mut nyt on pakko mennä nukkuu, et jaksaa huomenna taas reuhoa!
Hyvää yötä,
t.Pimu&Nuppu